Sallainen retki Sallan kansallispuistoon

22.4.25


 

Kun syksyn retket alkoivat pyöriä mielessä alkusyksystä 2024, yksi vaihtoehto oli Sallan kansallispuisto. Koska manifestointi on tuottanut näissä kyytiasiossa ennenkin tulosta, heitin ajatuksen taas universumille. Ja kas, kävikin sopivasti, että Facebookin vaellusseuraa -ryhmässä tarjottiin yhdelle kyytiläiselle paikka rinkkoineen autoon jakamaan matkakuluja. 


Tämä Suomen uusimman kansallispuiston reitit mielletään ehkä enemmän päiväretkikohteiksi, mutta nyt olin rinkkani kanssa polun päässä tarkoitus yöpyä maastossa neljä yötä. Olin hahmotellut reittini niin, että varsinaisen kansallispuiston puolella olisin vähintään yhden yön ja kulkisin uusien tupien ja laavujen kautta. Olihan ne näyttäneet kuvissa erityisen kauniilta. Toinen kohde, Ruuhitunturi, sijaitsee puolestaan puiston ulkopuolella, mutta olin siitä kuullut pelkästään hyvää.


Matka Joensuusta Sallatuntureille Kaunisharjun laavulle


Matka Joensuusta Sallaan meni mukavasti, sillä kyydin tarjonneen Virpin kanssa meillä riitti juteltavaa. Olimme illan suussa ja päivän hämärtyessä perillä. Säätiedotus ennusti ukkosta ja sadetta, joten päätin jäädä yöksi telttaan Kauniinharjun tulipaikalle. Telttapaikkoja oli huonosti laavun läheisyydessä, mutta kyllä sinne kuusien alle pienen teltan sai pystyyn. Olin tyytyväinen paikkaan sen kurjuudesta huolimatta, sillä olin aika väsynyt, kun sain teltan pystyyn. Virpi ja hänen ystävänsä, joka tuli myös Sallaan, menivät kauemmaksi, sillan yli kaunisharjun reittiä pitkin ja siellä olikin oikein viihtyisä paikka "villin luonnon keskellä".


Kaunisharjun laavu on kaunis. Kaunisharjukin on varmasti kaunis paikkana, mutta laavun ympäristö on karu. Valaistu ladun pohja kulkee aivan laavun editse. Ehkä se talvella on kauniimpi ja mukava paikka tulistella.

Kaunisharju - Tunturilammit - Pahaojankuru - Pitkälampi


Aamulla jatkoin matkaa ensin Kaunisharjun reittiä pitkin Tunturilammin laavuille saakka. Nämäkin laavut ovat uudet. Polku kulkee kahden laavun välistä. Lammen rantaan pääsee pitkospuita pitkin. Koska ei ollut kiire ja päivämatkat olivat lyhyet, pysähdyin istuksimaan tulille. Siinä oli muitakin, lähinnä päiväretkeilijöitä, mutta yksi rinkka selässä kävelijä tuli paikalle myös. Hän tiesi kertoa, että Pitkälammella on oikein hyvin telttapaikkoa.

 


Jatkoin matkaa Pahaojankurun reittiä pitkin, joka tällä pätkällä on myös UKK-reittiä. Kävelin Tunturikummun kautta Kylmäheteelle. Päivätuvalla teki lähtöä mies rinkan kanssa. En siis ollut mikään kummajainen, vaikka päiväretkeilijöitä oli kourallinen enemmän reissussa. Kylmähete voisi olla mukava paikka yöpyä. Ainakin yhdelle teltalle oli hyvä paikka päivätuvan piirissä. Lammen rantaan meni pitkät rappuset.


Koska oli vasta iltapäivä, jatkoin matkaa Pahaojankurua ja uutta autiotupaa kohti. Tuvalla oli jonkin verran porukkaa, joten päätin vähän seurailla, jääkö sinne ketään yöpymään. Jätin rinkan tuvalle ja laskeuduin Pahakurunojalle. Ihastelin pientä vesiputousta ja otin vesipussiin ruskeansävyistä vettä. Noustuani taas autiotuvan pihapiirin, jäin ulos tekemään kaasukeittimellä lounasta. Tupa oli täynnä päiväretkeilijöitä ja nuotiolla pariskunta tekemässä tulia. Jälkimmäisillä oli rinkat matkassa. Kun tupa tyhjeni, pariskunta rinkkoineen polkaisi tupaan sisään. Oletin heidän jäävän tupaan yöksi, joten päätin jatkaa matkaa vielä Pitkälammen rantaan laavulle syötyäni.


Matka lammelle kulki jonkinlaista tienpohjaa ja pitkoksia pitkin. Mustikoita notkuvat varvut reunustivat kulku-uraa. Laavu oli uusi ja iso.


Vieraskirjasta luin, että lammessa asuu iso kala. kävin hakemassa laiturin nokasta vettä ja hetken emmin: Vesi oli todella mustaa ja vähän hirvitti kurottautua ottamaan vettä. Upotin ja nostin vesipussin nopeasti vedestä. Ei ehtinyt iso kala tarttumaan kiinni! Ei tullut otettua edes valokuvaa lammen tummapuhuvasta vedestä.

Laavun ympäristö oli vähän huono telttailuun, mutta kyllä sieltä jokunen paikka löytyy. Tein pienet tunnelmatulet ja istuksin kuunnellen ympäristöä. Aurinko valaisi hetken horisontissa häämöttävää vaaraa. Olin erittäin tyytyväinen tähän yöpaikan valintaan, vaikka uudessa tuvassa olisi ollut myös mukava nukkua. Tykkäsin paikan hiljaisuudesta ja erämaisesta tunnelmasta. Luulen, että paikka ei ole niin suosittu kuin aiemmat laavupaikat kansallispuiston sydämessä.


 Pitkälampi - Hangasjärvi

Jos en olisi halunnut kiirehtiä seuraavana päivänä jo Ruuhitunturin puolelle, Pitkälammelta olisi voinut vielä kulkea pitkin UKK-reittiä Aatsinginhaudalle, mutta kun en halunnut vetää pitkiä päivämatkoja, lähdin kohti iso Pyhätunturia. Pysähdyin Pahaojankurun autiotuvalla jälleen ja vieraskirjaa lukiessa totesi, ettei tuvassa ollutkaan kukaan yöpynyt edellisenä yönä.


Matkaa jatkettuani, pysähdyin evästelemään seuraavalla päivätuvalla. Päiväretkeilijöitä oli runsaasti. Joku kertoi heidän käyvän Sallassa vuosittain.




Ennen kuin siirryin Sallantien toiselle puolelle, poikkesin Iso Pyhätunturin huipulle. Sää oli hieman pilvinen ja sumuinen, mutta sen verran selkeä, että maisemia näki. Venäjän puolelle jääneet Sallatunturit olivat pienoisen sumun peitossa, mutta kauniit silti.

Reittiä olisi voinut jatkaa ympyräreittinä Taivaantavoittelijan taivalta pitkin, mutta minä palasin samaa polkua takaisin, koska oli jättänyt rinkan pusikkoon odottamaan.


Kävellessäni kohti Ruuhitunturin reitin polkuja, tavoitin myös Virpin ystävineen. Totesimme kohteemme olevan sama, joten astelimme peräkanaa Metsänkuninkaan ja Ämmin polun pitkospuita pitkin. Sallatunturin ympäristö on täynnä polkuja ja reittejä, joten suunnistimme kohti kohdetta retkikartassa latupohjaksi merkittyä polkua pitkin. Matkalla pysähdyimme täyttämään vesipullot Ämmin lähteellä. Katselimme lumoutuneina, kuinka vesi pulputen muodosti veteen maagisia ympyröitä. Vesi oli kirkasta kylmää.

Tavoitimme vihdoin Ruuhitunturin kierroksen. Tasaista maastoa pitkin kulkenut reitti nousi jyrkästi ylämäkeen ja kulki hetken harjanteen päällä. Laavulle Hangasjärven rantaan oli pitkät portaat, jotka olivat remontissa ja käyttökiellossa.



Laavun ympäristössä oli hyvin teltalle paikkoja. Tytöt jatkoivat evästelyn jälkeen vielä matkaa Ruuhitunturiin, ja minä jäin tulistelemaan hämärtyvään iltaan. Päivän patikoinnin kruunasi pulahtaminen viileään järviveteen.

 

Hangasjärvi - Ruuhitunturi - Kolmiloukkonen


Aamulla heräsin lähestyvän auton ääneen. Kuuntelin, kuinka auto kulki teltan ohi. Hetken päästä kuului moottorisahan pärinää ja tajusin porrasremontin olevan käynnissä.




Jatkoin matkaa Ruuhitunturiin bongaten muutamat geokätköt matkalta. Ennen tunturia pysähdyin hetkeksi päivätuvalla, mutta jatkoin pian matkaa. Ajattelin evästellä tunturin laella, mutta tuuli oli niin kova, etten viipynyt laella kovinkaan pitkään. Jatkoin Aihkipeitsin polkua pitkin alas tunturista. Nautin Itä-Lappilaisesta metsästä ja miellyttävästä polusta.

 


Tullessani polkujen risteykseen, käännyin UKK-reitille ja saavuin Siskelilammen kodalle. Kota oli sisältä pimeä, eikä se houkutellut melko kirkkaana päivänä istumaan sisälle. Jäin ulos keittelemään lounasta kaasukeittimellä. Seurailin lammen toisella puolella kaulojaan ojentelevia joutsenia.

Jatkoin matkaa ja punnitsin seuraavan leirin vaihtoehtoja. Molemmat sijaitsivat Kolmiloukkosen rannalla. Toinen oli uusi, esteetön laavu (Kolmiloukkosen laavu) ja toinen vanha puolikota (Kolmiloukkosen vaaran laavu) järven vastakkaisella rannalla.

Ukkonen jyrähti kuin tyhjästä! Kiristin tahtia tihkusateessa. Ajattelin ehtiväni pahemmin kastumatta jommallekummalle laavulle. Sade yltyi, mutta en malttanut vaihtaa sadevaatteita päälle. Vettä satoi lopulta niin kovasti, että oli vaikea nähdä eteensä veden valuessa sumentaen silmälasit. Polku muuttui kapeammaksi ja kivikkoisemmaksi. Siitä huolimatta jatkoin matkaa Kolmiloukkosen vaaran laavulle.

 

Oli ihana päästä kodan suojaan! Vaihdoin kuivat vaatteet päälle ja ripustelin märkiä parhaani mukaan kuivamaan. Sateen loputtua laitoin teltan pystyyn sille ainoalle, kunnolliselle paikalle. Telttapaikkoja ei todellakaan ollut liiemmin.


 


Illan hämärtyessä sytytin nuotion. Laskeva aurinko värjäsi taivaan kultaisilla väreillä. Vaikka oli reissun viimeinen ilta, tuntui kaikin puolin kivalta. Olin tyytyväinen reitteihin ja leiripaikkoihin. Säät olivat mitä parhaimmat, ja viimeisen illan rankkasade toi vain särmää reissuun.

Aamulla nautittiin kiireettömästä hetkestä ennen kuin palattiin autolle. 'Reissukaverini' tulivat nimittäin myöhemmin illalla myös laavulle yöpymään. Ja näin sai tämä pieni vaellus onnellisen päätöksen.


 

Lähetä kommentti

Blogin instagram