Riisitunturin talvi ja kesä

Posiolla sijaitsevassa Riisitunturissa vierailin ensimmäisen kerran kesällä 2018. Se oli myös ensimmäinen askeleeni kohti pohjoisen polkuja. Kansallispuisto oli tuolloin hiljainen, en muista tavanneeni siellä silloin ketään. Toisella vierailulla nyt tammikuussa 2023 puistossa ei tarvinnut ollaa enää yksin, ei edes hieman huono sää ollut estänyt muidenkaan retkeilyä.

Riisitunturin tykkylumiset puut ja huurteiset maisemat ovat pyörineet monta vuotta mielessä. Koska en ole käynyt talvella kovinkaan pohjoisessa, Kuusamo ja Riisitunturi tuntuivat helpolta vaihtoehdolta. Sopivan majoitustarjouksen tupsahdettua sähköpostiin, päätin tehdä helpon parin yön reissun ja käydä Riisitunturin tykkyjen keskellä päiväretkellä..

Tällä kertaa kävin siis vain tunturin laella, mutta kesäretkellä kiersin Riisin rääpäisyn. Kesäkuvia onkin mukava katsella talvella, niin kokosin niitä myös tähän julkaisuun.

Riisitunturi 16.1.2023

Armoton sääkarttojen kyttääminen johti lopputulokseen, että maanantaina olisi juuri auringon noustessa muutaman tunnin poutainen hetki. Yöllä oli satanut märkää lunta noin 10 cm, taivas oli tasaisen harmaa ja lämpötila +-0 astetta. Takana oli 500 km ajomatkaa, joten ei passannut nyt enempää empiä. Lähdin Rukalta sopivasti auringon noustessa ja heti sateen loputtua ajelemaan kohti Riisitunturille vievää tietä ja toivoin yön sateiden jälkeen tien olevan jo auratun. Matkalla aurinko vähän pilkisteli, mutta pilvet olivat kuitenkin raskaammat ja pysyttelivät auringon edessä.

Kääntyessäni noin 3 km pituiselle metsätielle, huokaisin helpotuksesta: Tie oli aurattu, eikä se ollut sohjosta pehmeä. Mielessä oli edellisenä viikonloppuna tapahtunut auton parkkeeraus kapean tien varteen kotipuolessa. Tien reuna oli pehmeä ja ajoin liian reunaan. En päässyt pois, ennen kuin olin lapioinut lumipenkan imaisseen auton lapiolla esiin ja renkaiden alle maata näkyviin.

 

 Perääni kääntyi kaksi tila-autoa. Tie ei ollut niin paha, mitä kuvittelin ja vastaan tulleen auton kanssa ohituskin onnistui hyvin. Perillä oli jo muutama muukin auto.

 

 

Päätin jättää lumikengät autoon ja lähdin kulkemaan jalkaisin moottorikelkkauraa pitkin. Se oli ajettu jo valmiiksi tallaantunutta polkua mukaellen. Polku kantoi hyvin, mitä nyt välillä jalka upposi vähän syvemmälle. Moottrikelkkaura oli ajettu tunturin laelle, mutta siitä eteenpäin polku oli nietosten peitossa. Uusi lumi hohti vitivalkoisena, eikä ollut toivoa erottaa, mistä kannattaisi jatkaa matkaa. Kuljinkin tuulen tuivertaessa tunturin laelta takaisin autolle samaa reittiä pitkin ja sateen taas alkaessa, päätin jättää autiotuvalla käynnin pois. 

 

Matkalla Riisitunturin huipulle, selvisi tila-autoissa matkaavan ulkomaalaisia, joilla oli täysi kameravarustus mukana. Kai tämä Suomen kauneimmaksi maisemaksi mainostettu paikka sitten kerää matkailijoita myös toiselta puolelta maapalloa. Tykkylumisia puita ja metsiä on myös muuallakin, mutta Riisitunturi on helppo saavuttaa.

Riisitunturi, Riisin rääpäisy  27.6.2018

Kesäinen käynti tunturissa kuvina

Riisitunturi on helposti saavutettavissa ja maisemaltaan ja maastoltaan niin kivaa, että seuraavaksi olisikin mukava tehdä muutaman yön kesäkelin vaellus.