Tartuin tilaisuuteen ja lähdin syyskuun lopussa 2022 Joensuun Ladun järjestämällä "valmismatkalle", jossa yhtenä päivänä käytiin Ukonpolulla ja seuraavana päivänä kuljettiin pätkä Karhunpolkua. Jäin sitten rinkkani kanssa jatkamaan matkaa Patvinsuolle, jonne olin jättänyt auton odottamaan.
Syksyllä 2021 kulkiessani Susitaipaleella, ajattelin, että luonteva jatkumo olisi tehdä seuraava syysreissu Karhunpolulle. Karhunpolku on kokonaisuudessaan yli 100 km pitkä, ja vaikka miten himottaisi kokeilla vaeltaa koko reitti kerrallaan, tiedän että se olisi minulle liian suuri ponnistus. Ihanaa, kun näitä polkuja voi tallata lyhyemmissäkin etapeissa ja nauttia siitä mistä tykkää: Rauhallisista päivämatkoista ja leppoisasta leirielämästä.
Lisäsin Karttoja -sivulle vielä hyvin keskeneräisen karttan kulkemastani reitistä. Tarkoitus on tehdä vähitellen koko Karhunpolusta kaikenkattava retkeilykartta. Toiveita ja kehitysideoita voi kirjoittaa kommentti kenttään tai sähköpostilla sydanrinnassareppuselassa@gmail.com.
Kaattiinlampi - Hukkalampi
Aloitimme porukassa matkan Kaattiinlammelta. Lammen toisella puolella ja myöhemmin matkalla on paljon sodan aikaisia panssariesteitä. Isot kivet seisoivat asennossa lammen toisella puolella hieman harmaana päivänä. Otin kyllä kuvia, mutta kameraan sattui viallinen muistikortti, johon ei tallentunut yhtään kuvaa. Kaikki tämän kirjoituksen kuvat on otettu kännykällä.
Matka taittui osin polkuja, osin tiepohjia pitkin. Tässä kohtaa reitti oli vähän tylsähkö, mutta mukava seura pelasti paljon. Panssariesteet pitkin matkaa ja muut oikeasti sodassa käytetyt rakenteet olivat mielenkiintoisia ja veivät ajatukset Suomen sotahistoriaan.
Valkealammen päässä on tulipaikka, jonka ympäristössä oli panssariesteiden lisäksi korsuja. Emme jääneet näitä sen enempää tutkimaan.
Pidimme pitemmän tauon Pitkäjärven autiotuvan pihapiirissä. Pitkäjärven rannassa oli oikein mukava leiripaikka kaikkine rakennuksineen. Isoimmassa rakennuksessa on toisessa päässä varaustupa ja toisessa autiotupa. Lisäksi on pieni, erillinen autiotupa ja rannassa on sauna.
Reilun pituisen evästauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Hukkalampea. Merkitty reitti kulki Pitkäjärven rantoja mukaellen ja pitkällä Pitkäjärven harjulla. Kirkisensalmessa on hieno laavu kauniilla paikalla.
Loppu matka kulkikin ehkä tämän reissun kauniimmissa maisemissa. Kuten Hukkalammella polun päässä merkissä sanotaan, alue kuuluu Pitkäjärven harjun aarnialueeseen, joka on näyte aidosta metsäluonnosta ja se säilytetään luonnontilaisena. Kyltissä toivotetaan tervetulleeksi siivo kulkija!
Reittivinkit
Jos haluaa tehdä retken niin, että palaa lähtöpaikkaan, niin Hukkalammelta on pari vaihtoehtoa. Pitkäjärven autiotuvalle tulee eestaas matkaa noin 10 km. Pitkäjärven toista rantaa pitkin menee polku, jota toisin ei ole merkitty, niin koko matkaa ei tarvitse kulkea samoja jälkiä pitkin.
Lyhyemmän reitin saa, kun kävelee ihanan aarnialueen läpi Kirkisen laavulle ja sieltä samoja jälkiä takaisin. Tiiliniemeen menee myös polku, joka on vielä itseltäni tutkimatta. Matkaa tulee yhteensä noin 5 km.
Hukkalampi- Ahokosken laavu
Sanottiin heipat Ladun retkeilijöiden kanssa ja minä jatkoin vielä illan suussa matkaa yöpaikkaani. Polku oli todella mukavaa neulaspolkua ja osin oli pitkospuita. Kiinnitti huomion, että polut kulkivat pitkiä pätkiä täysin suoraan.
Ahokosken laavu on hieman syrjässä Karhunpolulta Ukon joen rannassa. Pohjoisesta tullessa ensimmäisessä kohdassa ei ole mitään viittaa, mutta satuin sopivasti katsomaan karttaa ja oikaisin siitä laavulle. Toisesta suunnasta tultaessa, laavulle ja sitä ennen sijaitsevalle huussille on opaste.
Laavun ympäristöä oli vast'ikään raivattu, mutta risuja ei oltu viety pois. Teltalle en löytänyt paikkaa ja koska en tiennyt millainen Piilossa oleva tulipaikka on, päätin jäädä laavuun yöksi. Viritin laavusta löytyneen pressun laavun etuosaan suojaksi.
Ahokosken laavu - Pokkaniemi
Aamupalaa syödessä viileähkön yön jälkeen, joutsen lipui hiljaa pitkin tumman veden pintaa. Päivämatkat olivat noin 10 km pituiset, niin en pitänyt kiirettä aamutoimissa enkä kävellessä. Matkalla Ukonjoki tuli välillä esiin mutkineen. Vesi oli tosi tummaa. Näytti kivalta melottavalta, jos sellaista harrastaisi, tosin Ukonjoessa voi vesi kuulema olla joskus liian matalalla.
Piilo
Poikkesin katsomaan Kangas-Piilojärven tulipaikkaa, jonne oli viitta polulta ja päätin jäädä siihen lounastamaan. Tämä Piilossa sijaitseva paikka olisi ollut telttailuun ihanteellinen. Alue oli avointa mäntykangasta järven rannalla. Lieksan omistamalla tulipaikalla oli pöytä penkkeineen, huussi, halkoliiteri ja nuotiokehä.
Ennen "lisää vain vesi" -lounasta, kävin vielä katsomassa, minne polku vie nuotiopaikalta kohti niemeä ja siellä taisi olla pari epävirallista tulipaikkaa. Jos haluaa leiriytyä vähän syrjemmässä, tuolta löytyy omaa rauhaa vähän enemmän piilossa. Toki ilman nuotiota.
Matka jatkui kohti Patvinsuota ensin pitkin hiljaista kylätietä. Piilossa, eräässä tien haarassa, seisoa jökötti "Justiina" kaulin ja leipälapio kädessä. Tätä piti käydä ihan lähempää katsomassa, mutta puuveistoksen tarkoitus ei auennut. Ehkäpä se oli varoituksena, enkä sitä ihmettele, kun historiaa tutkii. Vähän matkan päästä patsaalta on Piilon tila, johon on aikoinaan desantit hyökänneet.
Pokkaniemi
Valitsin Pokkaniemen yöpaikaksi, vaikka se on vähän sivussa reitiltä. Kivoja teltan paikkoja on monta ja kun rannalla ei ollut muita yöpyjiä, valinnan vaikeus oli todellinen. Pystytin teltan hieman puiden suojaan, tasaiselle kohdalle, mutta niin, että teltalta näki järvelle.
Ennen kuin päivä alkoi hämärtymään, valmistin iltaruuan, söin ja pilkoin puita iltanuotiota varten. Vaikka pyrin minimalistisella puun polttamisella retkeilemään, syksyllä sytytän pienen nuotion ihan tunnelman vuoksi.
Yöllä satoi vettä ja makuupussin jalkopää tuntui kostuvan osuessaan pikkuruisen Helsportin sooloteltan seinään. Koska tämä oli retken viimeinen yö, se ei haitannut. Aamulla sateen jatkuessa, nautin aamiaista halkoliiterissä. Sade loppui sopivasti ja pystyin pakkaamaan rinkan ulkosalla.
Pokkaniemi - Kurkilahti
Loppumatka Kurkilahteen kuljin Suomujärven ympäri menevää polkua pitkin. Aamulla kuulemani moottorisahan äänet paljastuivat Virtasalmen sillan työmaan ääniksi. Joidenkin päivien kuluttua Facebookissa ilmoitettiin uuden sillan olevan valmis.
Virtaniemi vaikutti myös mukavalta yöpymispaikalta, mutta oli ehkä vähän suojaisempi kuin Kurkilahti.
Mistähän Huutoniemi on saanut nimensä? Se ei selvinnyt, vaikka kävin katsomassa.
Lopulta Kurkilahdessa pysähdyin toviksi syömään ja nauttimaan kahvista jälkiruuan kanssa. Fiilistelin mukavaa syysretkeä ja Karhunpolkua, josta tuli nyt ensimmäinen pätkä kuljettua. Ehkäpä seuraavan etapin patikointi toteutuu jo tänä keväänä!
.png)
Lähetä kommentti