Voiko kirkkotarhassa olla mustia lampaita? Pielpajärven erämaakirkon niityllä ei ollut kuin valkeita, niin ilmeisesti paimen on hoitanut asiansa hyvin. Vitsi vitsi, mutta kaikenlaista sitä yksin kulkiessa pohtiikin.
Lemmenjoen reissulta palattuani heinäkuussa 2022, nukuin yön Ivalossa. Alunperin tarkoitukseni oli lähteä Kevolle, mutta säätiedotus sanoi ei. Ukkosta ja sadetta oli luvassa seuraavan viikon aikana. Muutin suunnitelmaa niin, että lähdin ajelemaan kotia kohti pysähdellen päiväretkille ja yöpyen sopivissa paikoissa. Alun perinkään minulla ei ollut mitään aikataulua eikä mitään varattuja majoituksia. Pystyin nukkumaan autossa tai teltassa. Tämän yhden yön nukuin katon alla lakanoiden välissä.
Hyvin nukutun yön jälkeen ajelin Ivalosta takaisin Inariin Pielpajärven polun alkupisteeseen. Paikalla on isohko parkkialue ja huussit.
Polku kulkee aarnimetsässä, joka oli täynnä siirtolohkareita. Aivan mielettömästi kiviä! Vaelluksen jälkeen jalkani olivat väsyneet ja polku tuntui raskaalta kävellä, kun kiviä ja juurakoita piti väistellä ja ylittää. Muuten polku ei ole mikään mahdoton kulkea. Järviä ja lampia oli matkan varrella useita. Matkaa tuli noin 10 kilometriä, kun kävelin samaa polkua kirkolta takaisin. Kirkolle olisi mahdollista tulla myös veneellä Inarin järven risteilyn yhteydessä Pielpavuonon venesatamaan ja tulla kävellen pois.
Pielpajärven kirkko oli juuri sellainen kuin kuvissakin. Alueen ja rakennusten historiasta oli info-taulut. Alueella on autiotupa, nuotiopaikka ja huussit.
Oli mukava päiväretki verrytellen jalkoja ilman rinkkaa. Miettien, mitä kaikkea isot kivet olivat nähneetkään, katsella miten lampaat niityllä pötköttelivät kiireettöminä kuitenkin tehden tärkeää työtään pitäen huolta perinnemaisemasta. Välillä pieni sadekuuro pyyhkäisi yli.
https://www.inarinseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/pielpajarven-eramaakirkko
.png)
Lähetä kommentti