Räsävaara on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Kolilla heti itse Ukko-Kolin jälkeen. Vaaran laella olevasta näkötornista avautuu hulppeat näköalat kaikille Kolin vaaroille ja Pieliselle.
Kävin ensimmäisen kerran Räsävaaralla muutamia vuosia sitten joskus kevättalvella. Polku huipulle oli tamppaantunut lumeen niin, että sitä pitkin pääsi kävelemään ilman lumikenkiä. Tykkylumi oli silloin tehnyt suurta tuhoa ja puiden latvat olivat suurelta alalta menneet poikki. Näkötornin rappuset olivat lumen ja jään vuoksi muuttuneet liukumäeksi. Sillä kertaa jouduin tyytymään kurkkimaan maisemia puiden välistä.
Tänä vuonna ruska on ollut erityisen upea myös Pohjois-Karjalassa. Siitä olen nauttinut mahdollisimman monin tavoin ja eräänä sumuisena lauantaina ehdotinkin syntymäpäiväänsä viettävälle ystävälleni pientä retkeä ruskan rippeitä ihmettelemään.
Räsävaaraan pääsee Kolin kylältä ajamaan kahdesta eri suunnasta, sillä tie tekee lenkin. Jos ei hoksaa kääntyä Räsävaaran tielle ekasta liittymästä, voi heti kaupan jälkeen kääntyä Martikkalan tielle ja sitä kautta Räsävaaraan. Perillä on tilaa useammalle autolle.
Pistimme auton parkkiin ja suuntasimme viitan osoittamaan suuntaan heti jyrkästi ylöspäin johtavaa polkua pitkin. Matkalla oli jo näköaloja, joita pysähtelimme katselemaan. Ilma oli pilvinen ja sumuinen, joka korosti jäljellä olevan ruskan värejä. Alhaalta kuului karjan ammumista, metsistä nousi sumua kuin savua entisajan pirteistä. Tunnelma oli, sanoisinko kansallisromanttinen, varsinkin kun eräässä näköalapaikassa oli kyltti, jossa kerrottiin Eero Järnefeltin maalanneen sillä paikalla maisemasta taulun.
Kartalta mitattuna vaaran laelle ja näkötornille on matkaa puolisen kilometriä. Juuri sopiva harmaaseen päivään ja rentoon retkeilyyn.
Pilvinen sää ei haitannut lainkaan kaukomaisemien ihastelua. Näköala oli alhaalla olevista pilvistä huolimatta hieno. Räsävaara on peräti 300 m merenpinnan yläpuolella. Vertailun vuoksi Ukko-Kolin huippu on 347 mpy. Näkötorni on 18 metriä korkea, josta näkee puun latvojen yläpuolelta jopa Paalasmaalle saakka. Luin tämän vierailun jälkeen, enkä hoksannut niin tarkkaan katsoa maisemaa. Lumouduin näkemästäni niin, että en kovin paljoa yrittänyt tunnistaa paikkoja korkeuksista käsin.
Luontoon.fi sivulla kerrotaan Kolin kansallispuiston ulkopuolella olevista kohteista ja Räsävaaran näkymistä näin: "Tornista etelään näet Herajärven sekä Kolin kansallispuiston vaaroineen. Idän puolella erotat Pielisen vastarannan, Kelvänsaaren ja Hattusaaren. Pielisen suurin saari, Paalasmaa, näkyy pohjoisessa. Lännen metsäisessä maisemassa erotat hyvällä säällä etäämpänä sijaitsevia järviä, muun muassa Höytiäisen." Ihan siis uskomattomat maisemat! Ei minun kamerakalustolla saa ikuistettua sitä näkymää kuin pienen hitusen.
Palasimme takaisin parkkipaikalle loivaa rinnettä kulkevaa tietä pitkin. Koko matkan näkyi vaaramaisemat.
Parkkipaikan yhteydessä on laavu ja huussi. Olimme pakanneet mukaan lämmintä juotavaa termariin, perinteiset makkarat ja karjalanpiirakat evääksi ja vielä viinerit jälkkäriksi. Ja hyvältä herkut maistuivatkin syyssäässä tallustelun jälkeen.
Puita oli kyllä puukatoksessa, mutta ei kirvestä. Saimme kuitenkin pilkottua puita sen verran, että pystyimme paistamaan makkarat. Syksyllä on mukava istua tulilla, vaikka muuten harvoin vaelluksilla kesäisin tulia teen.
Koliakin kannattaa siis käydä kurkkimassa eri suunnista. Esimerkiksi Ryläykseltä näkee myös koko vaarajonon päinvastaisesta suunnasta ja olenhan käynyt myös melomassa Pielisellä ja sieltä vaarat näyttävät taas erilaiselta. Melontareissulta ei ole kuvia, kun täysin maakrapuna en jänntykseltäni muistanut niitä ottaa.
Karttapaikan linkki Räsävaarantien risteykseen.
Katso myös muut Koli aiheiset julkaisuni
Pohjois-Karjalassa tekemiäni retkiä on täällä ja lisää on tulossa mm. Susitaipaleelta ja jänispolulta!
.png)
Lähetä kommentti