Kilpisjärven upea luonto on ainutlaatuinen. Maisema on karu, silmin kantamatonta avotunturia, rakkaa, Norjan ja Ruotsin lumihuippuiset vuoristot horisontissa. Mutta jos hiljentää vauhtia ja vähän polvistuu katsomaan maata jalkojen alla lähempää, avautuu toinen maailma.
Kävin Kilpisjärvellä ensimmäisen kerran heinäkuun puolenvälin jälkeen vuonna 2017. En ollut ajankohtaa miettinyt sen kummemmin, kun loma sattui vain silloin olemaan. Kukkivat kasvit yllättivät minut, ja kuljinkin paljon katse maassa etsien eri kasveja. Hieman olin myöhässä parhaimmasta kukoistusajasta. Esimerkiksi lapinvuokot alkoivat olla jo kukintansa lopussa. Koska suurin osa oli minulle ennestään tuntemattomia kasveja, otin vain valokuvia. Lähtiessäni Kilpisjärveltä, ostin muistoksi Tunturikasvion retkeilykeskukselta, jonka avulla sain valokuvien kukkasille nimet.
Vaellus Haltille on ollut minulla jo useamman vuoden mielessä ja päätin tänä kesänä sinne yrittää. Ajankohtana heinäkuu houkuttaa juuri kukkivien kasvien vuoksi. Haaveena olisi nähdä harvinaiset jääleinikki ja arnikki.
Etsin kameran muistikortilta edellisen Kilpisjärven retken kuvia ja tässä nämä iki-ihanat ja silloin niin minulle uudet kukkaset, ja mukaan on päässyt yksi kiiruna.
 |
| Vilukko |
 |
| Punakko |
 |
| Lapinvuokko |
 | ||
| Sammalvarpio |
 |
| Kiiruna |
 |
| Ruusujuuri |
 |
| Tunturitädyke |
 |
| Tunturihorsma |
 |
| Väinönputki |
 |
| Tunturikohokki |
 |
| Tunturikurjenherne |
 |
| Karhunruoho |
 |
| Sielikkö |
 |
| Lapinorvokki |
 |
| Lapinkuusio |
 |
| Puna- tai Lettokirkiruoho |
 | |||
| Kurjenkanerva |
 |
| Tunturikurjenherne |
 |
| Nurmitatar |
 |
| Pahtahanhikki |
 |
| Tunturihärkki/Lapinhärkki |
 |
| Kultarikko |
Saanan kukkaset
19.6.24
Pitkän ja kylmän alkukevään jälkeen koittanut lämmin sää sai todella innostumaan telttaretkeilystä. Eräänä toukokuisena lauantaina 2024 minun piti olla Joensuussa iltapäivällä ja seuraavan kerran sunnuntaina puolilta päivin. Siihen aikahaarukkaan sain sopimaan hyvin yhden yön telttaretken Ala-Koitajoelle Joensuun Uimaharjuun.
Olin Pamilonkosken parkkipaikalla kello 16 aikaan. Toinen lähtöpaikka on toisessa päässä Hiiskoskella, joka on jo Ilomantsia. Rinkka tuntui mukavalta selässä, kun suuntasin ensin esteettömälle laavualueelle. Lähdin sinisillä maalimerkeillä merkattua reittiä pitkin. Kokonaisuudessaan tämä Ala-Koitajoen retkeilyreitti Hiiskoskelle on 16 km, mutta minä kiersin vain Pamilonkosken luontopolun, joka on reilu 5 km pitkä rengasreitti.
Reitin pohjoispuolella on vanhojen metsien suojelualue. Mukavaa, että reitti kulkee useamman kilometrin tällä alueella. Ero Koitajoen toisella puolella olevaan metsään on selvä, vaikka kaunista metsää Pamilonvaaran puolellakin on.
Monen kokoisia puroja ja ojia on matkalla ja erityisen kaunis oli tämä Kuusamonpyörteeseen lasleva mukulakivinen putous!
2,5 km pitkä etappi oli paikoin tosi kivinen, mutta puolet tavallista metsäpolkua. Yhdessä kohtaa mietin, että olisi parempi ottaa rinkka selästä, mutta könysin kumminkin se selässä istuellaan ja polvillaan muutaman isomman lohkareen yli. Nämä ovat niitä persjalkaisen haasteita, joista pitkäkoipiset varmaan vaan harppaavat yli.
Koitajoen yli oli silta. Siitä oli kivat maisemat kallioille ja kosken kuohuihin, joita kävin vielä myöhemmin illemmalla katselemassa.
Kalliokosken laavu
Asetuin "taloksi" ja kun olin tutkinut lähiympäristön, tein iltaruuan. Maastopalovaroitus oli juuri alkanut Pohjois-Karjalassakin, joten valmistin illallisen kaasukeittimellä edellisvuoden retkiltä jääneistä kuivatuista aineksista.
Kalliokosken laavun ympäristössä oli pari "ihan ok" telttapaikkaa, mutta päätin kokeilla uuden teltan sijoittamista laavuun. Ajattelin, että jos paikalle sattuisi vielä tulemaan yöpyjiä, siirtäisin teltan pois. Tai olisi laavuun vielä kaksi mahtunut hyvin nukkumaan.
Ostin kevättalvella itsestään seisovan teltan, jossa olin vasta yhden yön nukkunut. Nyt viritin laavun suojiin vain sisäteltan. Yöstä oli tulossa lämmin ja minulla oli lämmin makuupussi.
Ketään muita ei näkyny laavulla ja minä nukuin oikein hyvin. Valoisuus vähän häiritsi, mutta vedin tuubihuivin silmien eteen.
Aamupalan jälkeen lähdin kävelemään Koitajoen toista reunaa pitkin kohti Pamilonkoskea ja autoa. Reitti oli himpun verran helpopi kuin toisella puolen jokea. Matkalla on yksi laavu, joka oli samanlainen kuin Kalliokosken laavu. Ympäristössä näytti olevan vähän hankala löytää teltalle paikkaa. Metsien suojelualue ei ylety tälle puolelle puolelle, mutta metsä oli kuitenkin oikein mukava. Polku kulki suureksi osaksi joen rannassa, mutta myös metsässä.
Olipas mukava alkukesän retki! Olin Ala-Koitajoen jostain syystä ohittanut täysin ymmärtämättä, kuinka hieno kohde se on. Matka oli lyhyt, mutta aikaa oli vaikka äänitellä lintujen laulua Muuttolintujen kevät -appilla.
Ns. Luiron kierros on vakiintunut reitti Urho Kekkosen kansallispuiston syrjävyöhykkeellä. Reittiä ei ole merkitty maastoon kuin aivan Kiilopään lähettyvillä, mutta polut ovat selkeät, jos ei aivan poluttomille reiteille halua lähteä.
Luiron kierros ja Sokosti
29.3.24
Hetta - Pallas retkeilyreitti on Suomen vanhin merkitty vaellusreitti ja on sitä luonnehdittu myös Suomen kauneimmaksi. Pallaksella olen käynyt vuonna 2017 viikon mittaisella ruskaretkellä, jolloin teimme porukalla päiväretkiä. Ihastuin seutuun ja Pallaksen tuntureiden pehmeisiin piirteisiin. Viikko oli sateinen ja sumuinen, mutta välillä näin pilkahduksia kaukomaisemista ja ruska hehkui auringon pilkahdellessa kuurosateiden välillä. Tällä kertaa tuli nähtyä muutakin kuin vain ruskaa ja sadetta.
Jos linnut kiinnostaa, Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto on varsinkin keväisin ja syksyisin oikea lintuparatiisi. Siellä saattaa nähdä esimerkiksi jopa 400 laulujoutsenta muuttomatkallaan ja lukuisia muita lintuja. Nyt olin liikkeellä keskikesällä 2023 ja mukana ei-niin-kiinnostunut kulkija, niin vierailu tässä kansallispuistossa jäi pikaiseksi iltakävelyksi ja jaloitteluksi usean sadan kilometrin automatkan jälkeen.
Olen monta vuotta miettinyt lempipaikkaani ja on minulla se yksi pieni paikka lähiluonnossa, jonne on helppo mennä ja mukava käydä. Mutta että palaisin pidemmälle vaellukselle yhä uudelleen samaan paikkaa... Enpä tiedä! On niin paljon nähtävää ja uusia alueita ihmeteltäväksi, että miksi menisin aina samaan paikkaan? Tällä kertaa olin jo kolmatta kertaa Urho Kekkosen kansallispuistoon menossa ja kuinkas sitten kävikään?
Olen ottanut kaurapuuron mukaan ruokavaliooni ja syön sen usein illalla päivälliseksi. Haudutan kaurapuuron kattilassa ja sekoitan siihen vaihdellen erilaisia kuivattua marjajauhetta, kookoshiutaleita ja siemeniä. Valmiin puuron päälle laitan raejuustoa ja marjoja. Olen saanut näihin puuroihin tyhjennettyä kaapeista kaikenlaisia pussinpohjia esim. pähkinäjauhoja ja -rouheita, jotka ovat meinanneet jäädä syömättä.
Voimapuuro vaellukselle
28.6.23
Kaupallinen yhteistyö Vivokaupan kanssa
Monenlaisten lonkka- ja jalkaongelmien takia ostin ensimmäiset paljasjalkakengät talvella 2019 sisäkengiksi töihin. Ne olivat Vivobarefoot Kannat. Kengät tuntuivat hyviltä ja vähitellen oma pj-kavalkadi on kasvanut. On ulkoiluun sopivia kenkiä, tennareita, ballerinoja, talvisaappaita, nilkkureita, salille sopivat, sukkakenkiä jne. Korvatunturin reissulla yhdet pj tennarit olivat leirikenkinä, mutta varsinaiset kengät olivat jäykähköt vaelluskengät. Palatessani tunturista, kengät painoivat jalkaa. Kuljin loppumatkan leiriin sukkasillani. Seuraavana päivänä tallustelin pj-tennareilla takaisin autolle ja ajattelin, että nyt on aika vaihtaa myös varsinaiset vaelluskengät paljasjalkakenkiin.
.png)
